Uusi ystävä

Aurinko värjää koko Södermalmin kaupunginosan orastavaa lämpöä hohkaavan punaiseksi. 60-lukulaisesti sisustetun kaksion ikkunasta näkyy lasin juonteiden takia hivenen kiero ja luonnoton Kaknäsin torni. Ei tosin sillä tavoin, että se seisoisi suoraan edessä kuin kesämökille tulostetussa taulussa, mutta pienellä kurkistuksella se näkyy kuitenkin. Kevät on tavalliseen tapaansa muutamaa viikkoa Helsinkiä pidemmällä, silmut ovat kehittyneet jo pieniksi lehdiksi ja rohkeimmat pyörätiellä ulkoilevat ovat uskaltautuneet nauttimaan leppeästä kelistä t-paitasillaan. Koko kaupunginosassa on aistittavissa odottava tunnelma, sillä ei tämän kaltaista iltaa voi mitään tekemättä tai mihinkään lähtemättä viettää. Itse istun keittiön pöydän ääressä enkä tee mitään muuta kuin katselen ja nautin. Vieraassa kaupungissa tuntuu aina hienolta kun löytää uuden ystävän, minun uusia ystäviäni ovat Nick (& Johnny). Tai en minä Johnnya muuten tunne, paitsi että tiedän hänen voimakkuutensa ja miltä hän näyttää, mutta Nickiin olen tutustunut henkilökohtaisesti ja ystävyys on alkanut hyvissä merkeissä. Enkä minä siihen usko, että Nickin ystäväpiiriin voisi kuulua ainuttakaan läpeensä pahapäistä lurjusta.

Olimme saapuneet illansuussa Arlandaan, odottaneet matkatavaroitamme ja järjestäneet itsemme junalla keskustaan, jossa meitä oltiin vastassa. Matkalaukun pyörien kolkutus pysähtyi kepeän jutustelun keskellä Pressbyrånin ikkunoiden eteen, jossa mainostettiin näkyvästi Nickin ja Johnnyn läsnäoloa. Myyjä vaihtoi heti aksenttini oivallettuaan suomeen ja vaikutti olevan jopa jossain määrin hyvillään siitä, että pääsi vaihtamaan muutaman sanan, todennäköisesti hänenkin alkuperäisestä kotimaastaan tulevan matkailijan kanssa. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla hänenkin tarinansa, mutta takana odottava jono pakotti tekemään muutaman nopean ja määrätietoisen ratkaisun. Turvauduin metrolipun lisäksi pariin vanhaan tuttuun, Probeen ja Onyxiin, mutta samalla silmääni osui hyllyllä istuskellut Nick, jonka rintapieltä koristi teksti stark. Olin sikäli avoimin mielin liikkeellä, etten hirveästi epäröinyt tarttua tilaisuuteen päästä tekemään uutta tuttavuutta, varsinkaan kun myyjäkin siihen rohkaisevasti kannusti. Kiitin naista kauniisti, toivotin viikonloput ja katosin ovesta t-centralenin vaeltavan massan joukkoon kapsäkin, Proben, Onyxin ja Nickin kanssa.

Pakko kyllä avoimesta mielialasta huolimatta myöntää, että ihan ensi alkuun suhtauduin Nickiin hivenen epäluuloisesti. Jotenkin sitä vaan on tässä vuosien varrella oppinut niin kronkeliksi kaiken maailman nuuskankuvatusten kanssa. Nickin, ja miksei Johnnynkin eduksi, on kuitenkin ensitapaamista silmälläpitäen laskettava ehdottomasti se, että he ovat ulkonäöltään ehdottoman huoliteltuja, joskin myös trendikkäitä ja hivenen urbaaneja. Ihan vaan juhlan ja uuden tuttavuuden kunniaksi tein päätöksen survoa huuleeni kolme Nickiä samalla kertaa ja jäädä katsomaan mihin miehestä olisi. Ja kun asiaan päästiin, niin sitä myös piisasi. Nick löi sellaisen luun kurkkuun, että jopa Skrufin stark kalpenee rinnalla. Hirveä jytinä ja sunnattomat sävärit. Tosin, vaikutuksen pituus ei aivan yltänyt Onyxin ja Skrufin ensitapaamisten tasolle, mutta täytyy myös muistaa että olin kerinnyt kyllästää itseni vaikutavalla aineella melko hyvin ennen Nickin tapaamista, eli väittäisin sen olevan tällä haavaa portion-kartan vahvimman yksilön.

Niin, aurinko punaa vastapäiset talot ja taivas näyttää juuri niin siniseltä, että muutama pääskynen kaartelemassa sen kantta vasten sopisi kuvaan lähes täydellisesti. Vielä ei kuitenkaan taida olla sen aika. Nyt on aika odottaa että Nick väsähtää ja puiden, pensaiden, vastapäisten talojen ja sen Kaknäsin tornin ääriviivat taas terävöityvät ja lakkaavat huojumasta.
Nick (&Johnny) pussinuuskaa ja (Nick &) Johnny irtonuuskaa myydään Tukholmassa normaalihintaan ainakin Pressbyrån-kioskeissa.

Hyvää alkavaa nuuskakesää!!