Nuuskamatkaajan päiväkirja Kreikan saaristosta

Maanantai - Kreikan meri

No niin, terveisiä vain täältä lämpimästä Kreikasta ja Egeanmeren rannalta! Tai ehkä oikeammin sanottuna Egeanmerestä, sillä palasin takaisin tuolta vedenalaisista maailmoista vasta ihan pieni tuokio sitten. Nyt ajattelin antaa näiden kuumien rantakivien kuivattaa uimahousuni ja laittaa itse nuuskan huuleeni. Ei muuta, kuin tervetuloa Nuuskamatkaajan mukaan Kreikan saaristoon. Tästä se alkaa...


Tiistai - Siesta

Ei tarvitse kiertää montaakaan maata tai kaupunkia huomatakseen, että postikorteista tutut tyhjät ja kauniit kujat eivät ole todellisuutta. Ne eivät ole koskaan täysin tyhjiä. Siksi olenkin suoraan sanottuna ällistynyt, kun Skopeloksen kaupungin satumaisen kauniilla kaduilla ei liiku lisäkseni ketään muita. Heinäsirkat sirittävät ja jostain etäämmältä kuuluu yksinäisen Vespan pärinä, mutta muuten seuranani ovat vain omien askeletteni kaiut. Istahdan tuokioksi siniovisen talon portaalle, laitan Onyxin huuleeni ja vain olen. Nautin.


Keskiviikko - Outolintu

Aallot eivät ole kovinkaan suuria, mutta ne tulevat sellaisesta suunnasta, että pienehkö purtemme niiailee niiden mukana välillä aika reippaastikin. Pidän kiinni reelingistä Knox huulessani ja ihailen suurpiirteisesti merimaisemaa, kun silmäni havaitsevat jotakin. Aivan kuin joku paksusiipinen lintu olisi painunut veden alle nousematta sieltä enää takaisin ylös. Tuijotan tuota kohtaa ja odotan, kunnes oivallan, ettei kyseessä ollutkaan poikkeuksellisen hyväkeuhkoinen tai itsetuhoisuuteen taipuvainen lintu, vaan delfiini. Niitähän ne kehuivat näillä vesillä näkyvän.


Torstai - Poolbar

Ehdin suorittaa järjetöntä pulikointiani varmaan tunnin, ennen kuin palasin takaisin aurinkotuoliini. En meinannut kyllästyä lainkaan. Uin sammakkoa, kroolasin ja sukeltelin. Vedin keuhkot täyteen ilmaa, kävin koskettamassa altaan pohjaa ja palasin pintaan. Sitten toistin taas saman. Ja taas. Lienee sanomattakin selvää kuinka General Ekstra Sterk vaikutti, kun viimein nousin lopen uupuneena altaasta, otin kirjan käteeni, siemaisin mojitostani ja laitoin pari pussillista huuleen... Ai saakeli, kuten ne täällä Kreikassa sanovat!


Perjantai - Katekhesis

Kaukana kaukana näkyy pienenä tikkumaisena pisteenä merta kyntävä valkoinen rahtilaiva. Sieltä ja vielä kauempaakin keräävät voimiaan aallot, jotka murtuvat erikoisen malliseen kallioon, jonka huipulla on elokuvasta tuttu kappeli. Heitän vanhan nuuskani jo hyvissä ajoin pois, jotta nuuskahetkeni olisi reilua puoltatoistasataa askelmaa ylempänä mahdollisimman täydellinen. Montecristo on se lajike, joka saa kruunata tämän uskomattoman hetken, uskomattoman hienossa paikassa. Olen sikäli valtavan onnekas, että satun saapumaan paikalle juuri sellaisella hetkellä, jolloin kallion huipulla ei ole lisäkseni ainuttakaan ylimääräistä ihmistä.


Lauantai - Moussaka

Tavernan ikkuna-aukosta näkyvät aurinkovarjojen yläosat, sekä puhelinkioskia muistuttavan pukusuojan katto. Meriveden lämpöä aiemmin arastelleet tytötkin ovat näemmä uskaltautuneet lopulta uimaan, ja minun olisi ehkä sittenkin pitänyt riisua simmarit pois sortsien alta. Tarjoilija tuo pöytään leipää ja herkullisen näköistä levitettä, mutta vielä ei ole niiden aika. On nuuskan aika. Olokin on vielä polskimisen jäljiltä niin raukea.


Sunnuntai - Kaikki äidistäni

Puutarharavintola täydessä kukkaloistossaan, kattona rypäleköynnökset, joiden hedelmät kypsyvät syyskuuksi. Lasissani on edellisen kauden sadosta valmistettu raikas ja miellyttävä viini. Vilkuilen naapuripöydässä istuvien ihmisten ohi toimintaa keittiön oven takana, joka on kaikessa kuvauksellisuudessaan kuin jostain eurooppalaisesta elokuvasta. Kokki viimeistelee annosta ja uhkea tarjoilija lyhyessä mekossaan ja esiliinassaan lukee vihkoon tehtyjä merkintöjä. Miten mahtava paikka syödä matkan viimeinen ateria, ja miten mahtava paikka kaivaa esiin purkki tyylikästä Onyxia.