Miljoona kiitosta!

Ilmassa painostaa ukkosen mahdollisuus. Selkälokkien baritoni sekoittuu raitiovaunujen ja tuulen huminaan. Heinäkuu alkaa olla lopussa ja pilvet ovat täyttäneet muuten kesäisen alkuillan taivaan. Ilmassa leijuu myös jotain muuta – joku voima – joku suurempi ja mystisempi, kuin mitä rationaalisella tasolla voimme käsitellä.

Kutsu Helsingin Miljoonanuuska-tapahtumaan on lähetetty julkisesti ja osallistujat tapaavat Aleksis Kiven patsaan juurella suomalaisen kulttuurin puristuksessa Ateneumin ja Kansallisteatterin puolivälissä. Kuin sukupolvet heitä ennen, he pakkaavat vähäiset tavaransa ja lähtevät etsimään jotain parempaa paikkaa. Tällä kertaa kyseessä ei ole Kanada sen enempää, kuin vaikkapa Ruotsin teollisuuskeskukset vaan Tuomiokirkon rappuset, joiden vääjäämättömässä läheisyydessä nuuskaidentiteettiään varjelevat yksilömme sekoittuvat muuhun kansaan. Sulassa yhteiselossa maailmankaikkeuden kanssa he istahtavat alas ja korkkaavat tämän vuotisen Miljoonanuuskan ensimmäisen purkin: Nick And Johnny: Radical Red Xtra Strong Chili (arvostelu erikseen).

Illan hiljalleen hämärtyessä ja turistien vetäytyessä matkustajakoteihinsa, erilaiset ja tasoiset nuuskat käydään läpi huolella ja analyyttisesti. Viini on kuin vuoden 1918 sota, sillä sekä punaista että valkoista löytyy. Nuuskan lisäksi keskustelussa vilahtelee filosofia, psykologia, historia ja seksi.

Sadepisarat ropisevat vieressä – lokit ovat viimeisenä pitämässä Miljoonanuuskaosallistujille seuraa, kunnes on aika kiiruhtaa junaan. Ilta on ohi. Sade on lakannut.