Nuuskamatkaaja Italian Limonessa

Jalkapallon ja kulinarismin kehdossa, Milanosta kahdensadan ja Veronasta reilun kahdeksankymmenen kilometrin päässä, Gardajärven luoteisrannalla on pieni kylä nimeltä Limone. Kyseisestä kaupungista on otettu joskus kaunis kuva, jossa äärimmäisen idylisen pienen sataman, rantakahvilan ja lämpöä huokuvan italialaistalon takaa nousevat Alpit kohti taivaankantta. Itse törmäsin tähän kuvaan muutama vuosi sitten, kun talvipakkasilla valitsin kajaanilaisesta tavaratalosta itselleni palapeliä. Se tunnelma ja henkilökohtaisuus, joka palapelistä välittyi jäi valitettavasti todellisessa Limonessa aikalailla niukemmaksi. Tursimi oli saanut paikkakunnasta sellaisen otteen, että hinnat olivat naapurikaupunki Rivaa noin kolme kertaa korkeammat ja paikallisilla kauppiailla oli varaa aukoa päätään asiakkailleen täysin rajattomasti. Italialaisten, tai limonelaisten pöyristyttävän töykeä käytös herätti useampaan otteeseen miettimään heidän sivistystasonsa lisäksi myös heidän yleistä älykkyyttään. Henkilökohtaisesti veikkaan, että Limone oli Italian viimeisissä vaaleissa Silvio Berlusconin vahvaa kannatusaluetta, sen verran voimakasta samankaltaisutta heidän moukkamaisessa käytöksessään oli.

Se mikä Limonessa sen sijaan vakuutti, oli pasta, pizza ja viini, joskin samaisista riemuista on mahdollista nauttia luonnollisesti koko saapasmaan alueella. Nuuska näytteli matkalla sikäli tärkeää osaa, että eri merkit osoittautuivat uudenlaisessa miljöössä ja uusissa olosuhteissa, toiset vahvemmiksi, toiset vähemmän vahvoiksi. Lajikkeista matkassa olivat mukana Göteborgs rapé, Göteborgs rapé #2, Metropol-peppermint, Röda Lacket, Romeo y Julieta ja Catchin lakritsi. Aloittakaamme suorituskykyjen läpikäynti Italian helteissä parhaiten pärjänneestä Romeo y Julietasta.

Kesänuuskien kuningas tulee Kuubasta

On ilmeistä, että kun pienet havannalaiskätöset ovat poimineet vain parhaita tapakanlehtiä lähetettäväksi ruotsalaiselle nuuskatehtaalle, välittyy valmiista tuotteesta erittäin voimakas väli-amerikkalainen ja kesäinen tunnelma. Vähän samalla tavalla kuin Manu Chaon musiikista. Yhtenä hellepäivänä heiluttelin varpaitani Gardajärven aallokossa, sitruunapuiden tehdessä ylleni varjoa ja avasin varovasti Romeo y Julieta -purkin mattapintaiseen metallikannen. Kun pehmeä tuulenvire alkoi kuljettaa aromeja vapaasti aistittaviksi, olin välittömästi vakuuttunut kyseisen tuotteen ylivertaisuuesta kyseisissä olosuhteissa. Mikäli Limonessa olisi yleistunnelma ollut kansainvälisen markkinapaikan sijaan yhtään italialaisempi, olisi Romeo y Julietassa saattanut olla häivähdys "irokeesi lavatansseissa" -tyylistä ristiriitaisuutta, mutta nyt kun paikka oli vain yksi nahkealehtisen kasvillisuuden vyöhykemaista, ei pieni kuubanmatka haitannut yhtään, päin vastoin, Romeo y Julieta korosti sitä oloa, että nyt ollaan kaukana kotoa. Se mikä kyseisen nuuskan ylivertaiuudessa on myös oleellinen seikka, niin se sopi yhtä täydellisesti niin ilta- kuin päiväkäyttöönkin.

Avec valkoviini

Kun ilman lämpötila nousee reilusti yli kolmenkymmenen ja ympärillä kasvaa palmuja, tuntuu valkoviini huomattavasti punaista sisarustaan luontevammalta vaihtoehdolta. Tällaisiin hetkiin on hyvä varata matkaan mukaan raikasta ja luonteeltaan virkistävää nuuskaa. Trooppisessa ilmastossa ylivertaiseksi todettu Romeo y Julieta on sikäli

erikoista tavaraa, että se varaa käyttäjältään ikäänkuin oman makulohkonsa ja vaikkei sen maku olekaan esimerkiksi valkoviinin kanssa suoranaisesti sopusoinnussa, toimii sen olemus silti luontevasti kaiken muun vieressä omana erillisenä kokemuksenaan. Mikäli taas haluaa korostaa viinin makua ja raikkutta, suosittelemme vilpittömästi Göteborgs rapéta. Istuimme pitkällä illallisella Limonen ainoassa ystävällisen palvelun spagetheriassa, muistaakseni Titano nimeltään, jota pyöritti kuusissakymmenissä oleva mummi kolmikymppisine tyttärineen. Kolmion malliselle lautaselle asetellun, kermaisen ja sitruunaa kevyesti huokuvan tagliatelle al Limonen ja raikkaan talon valkoviinin jälkeen tuntui suorastaan ruhtinaalliselta laittaa huuleen pari Göteborgs rapéta. Sen maussahan on niinikään hyppysellinen sitruunaisutta. Ja vaikka pasta oliskin ollut jotain muuta kuin omista sitruunoista tehtyä, olisi "göteborgilaisen" maku silti tuonut kaivatun raikkaan tuulahduksen helteiseen auringonlaskuun. Hivenen saman asian, mutta merkittävästi pehmeämpänä ja näin ollen myös hiukan tunkkaisempana ajaa Röda Lacket, joka muovailuvahan värisen makunsa vuoksi sopii erinomaisesti pari astetta viileämpiin valkoviini-iltoihin.

Tullimies: Ei vahvasti hedelmäisiä nuuskia lämpimin maihin

Nuuskaaville alamäkipyöräilijöille ja patikoijille Gardajärven pohjoisosat ovat mitä mainioimpia seutuja. Noh, siellä on Alpit ja paljon polkuja. Sen mitä itse hiekasta, pölystä ja hiestä tiedän, niin kaikki makunuuskien hienoudet menevät täysin harakoille, eli uurastukeen kannattaa varautua mahollisimman pelkistetyllä tai karkealla tavaralla. Muutenkin kuuma ilmanlaatu tapaa syödä sen kaikkein parhaimman terän kaikenlaisilta hedelmäisiltä nuuskilta, kuten vaikka Skrufin tranbäriltä tai Göteborgs rape #2:lta. Limonen matkan suurin tieteellinen voitto oli Romeo y Julietan erinomaisen hellesoveltuvuuden keksimisen ohella Metropolin peppermint -nuuskan soveltumattomuuden toteaminen. Se tuntui toki raikkaalta, muttei kuitenkaan tuonut tällä olemuksellaan kaivattua helpotusta läkähtyneeseen oloon. Muutenkin piparminttunuuskat tapaavat olla luonteeltaan ennemmin satunnaiskäyttöön soveltuvia. Catchin lakritsi toimi puolestaan matkalla moitteitta, joskaan ei sen enempää säväyttänytkään. En tiedä olisiko lakritsin maku noussut sadesäällä sopivampana esiin, mutta ainakin auringon paistaessa se oli kallistuvaisempi tunkkaiseen kuin raikkaaseen suuntaan.