Hiiohoi - ankkurit mereen!

Levä velloo kallioisessa rantavedessä laineiden mukana kuin peikkotytön vihreä tukka. Meri tuoksuu. Etäämmällä yskii pieni puinen kalapyssy, jonka kipparin nimi on Jakobsson. Hän on ruskea kuin papu paitsi päästään, koska hän tapaa käyttää ympärivuotisesti sinistä kauhtunutta kipparinlakkiaan. Kajuutassa leijuisi todennäköisesti maissipiipun savu, ellei kapteeni Jakobsson olisi kehittänyt itselleen olosuhteisiin täydellisesti täsmäävää nuuskaa. Sellaista nuuskaa, joka poistaa kiireen ja auttaa ymmärtämään meren äärettömyyden. Sen, mitä mereltä saa jos sitä vain muistaa kunnioittaa.