Nuuskamatkaajan päiväkirja, osa 4/13 - Kohti Rio de Janeiroa

Vuokra-auto, jolla lähdemme Rioon juhlimaan vuodenvaihdetta on valkoinen Volkswagen Kleinbus. 50-luvulla kehitelty pyöreämuotoinen pienoisbussi, jossa on naurettavat tuulilasinpyyhkimet ja veivattavat ikkunat, jotka alkavat vinkua heti jos vauhti lähentelee sataa kilometriä tunnissa. Se sopii tunnelmansa takia mitä parhaiten automatkailuun Etelä-Amerikan kuumuudessa.

São Paulon favelat ja teollisuusalueet alkavat jäädä taakse, kaistat vähentyä ja vehreys lisääntyä. Aurinko paistaa epäluonnollisen näköisesti suoraan ylhäältä, eikä siten tee varjoja maahan juuri laisinkaan. Avaan raollaan olevaa ikkunaa vähän enemmän, riisun kengät ja revin tuoreutta suojaavan teipin pois Montecristo-purkin ympäriltä. Sen tuoksu viekottelee latinalaisuudellaan. Katselen sivuilla viliseviä sademetsiä, vuorijonoja ja ohitettavia pieniä merenrantakyliä ja mietin, että hetki jolloin pääsee ensi kertaa vertaamaan oman mielikuvan ja todellisen maiseman samankaltaisuutta, tuntuu todelliselta, mutta silti sellaiselta, kuin siitä ei saisi aivan kaikkea irti. Red Hot Chili Peppersin Scar Tissue sopii nuuskahetkeeni täydellisesti.