Nuuskamatkaajan päiväkirja, osa 6/13 - Paraty, Sonho Meu

Kattotuuletin pyörii vinhasti ja heiluu myös sivusuunnassa. Makaan sen alla kovassa parisängyssä pelkissä pellavasortseissa ja hikoilen. Mikäli nyt olisi kalenterin mukaan kesä, siis se aika vuodesta, jota suomalaisessa mielenlaadussa ollaan yleisesti totuttu pitämään kesänä, voisin sadatella tätä kuumuutta, mutta kun tiedän lämpömittarien näyttävän samanaikaisesti Helsingissä paria plus-astetta ja taivaalta putoilevan veden ja lumen välimuotoa, pidän turpani kiinni ja nautin pitkin sääriä valuvista hikinoroista.

Ajattelin hetki sitten kaivaa mp3-soittimeni esiin ja ruveta kuuntelemaan brasilialaista räppiä, mutta hylkäsin ajatuksen, koska raollaan olevasta, luhtikäytävään johtavasta puuovesta kantautuivat niin voimakkaasti kadun äänet. Paikalliset juhlii joulua tanssimalla ja fiilistelemällä sambapohjaisia biisejä kapeilla kujilla. Ne ovat kaivaaneet ämyrinsä kai olohuoneistaan ja tuonut ne jalkakäytävien reunoille. Hetki on mitä parhain Romeo y Julieta-purkin esiin kaivamiselle ja aidon latinalaisen tunnelman aistimiselle. Koen todella olevani kaukana kotoa.