Nuuskamatkaajan päiväkirja, osa 11/13 - Reveillon 2008, Copacabana, Rio

Copacabanan rannalla ja rantakadulla seisoo pikkuisen vaille kaksi miljoonaa taivaalle jännittyneinä tuijottavaa ihmistä. Keskelle lahtea on tuotu kolme proomua, joilta raketit ammutaan tasan kello 12. Hätähousuista ei ole täällä vaaraa, sillä ihmiset eivät juurikaan ammu itse rakettejaan, vaan kerääntyvät katsomaan, ilmeisesti kaupungin järjestämää ilotulitusta. Baille funk kumisee jossain etäämmällä kun laitan huuleeni toiseksi viimeisen Romeo y Julieta-tuplan ja heittäydyn siten viimeisine rippeinenikin ilon ja onnen sävyttämään juhlatunnelmaan. Suurin ero suomalaisen ja brasilialaisen massatapahtuman välillä on se, etten ole nähnyt koko illan aikana ainuttakaan tappelua, örveltäjää, oksentajaa, eikä kukaan ole tullut kysymään olenko yrittänyt iskeä jonkun toisen omistamaa Markettaa. Yllättävää on myös se, että vaikka rannalla on tosiaan näinkin paljon ihmisiä, on täällä silti sen verran väljää, että klaustrofobinenkin pystyisi iloitsemaan. Valtava ilotulitus meren yllä kestää parisenkymmentä minuuttia, jonka aikana tajuan Romeo y Julietan kuuluvan muualle kuin massatapahtumiin, vaikka tämä täälläkin ihan toimivalta tuntuu. Romeo y Julietan koti on pienen Etelä-Amerikkalaisen kaupungin illassa, halvan hotellin kattotuulettimen alla kun paikalliset potkivat vielä hiekkaisilla kaduilla palloa.