Nuuskamatkaajan päiväkirja, osa 12/13 - Guarulhosin lentokenttä, São Paulo

Viimeinen pari Romeo y Julietaa menee huuleen ja sanon hyvästit Brasilialle ennen turvatarkastusta. Olisi ollut ylvästä laittaa latinalainen nuuska huuleen vasta sillä hetkellä kun astun koneeseen, pois maan kamaralta, mutten halunnut ottaa sitä riskiä, että joku pahapäinen tulligringo epää metallinpaljastimessa hälyyttävän omituisen purkin pääsyn portille. Siksi Romeo y Julieta-purkki jää tyhjänä lentokentän nahkaiselle penkille. Guarulhos, kuten mikä tahansa muukin suuri lentokenttä, on sikäli erikoinen paikka, että se aikaansaa paluumatkan alkessa ristiriitaisen melankolisen olon. Koti-ikävän ja lähdön haikeuden yhdistelmä tuntuu sillä tavoin rakkaudelliselta, etten epäilisi ollenkaan mikäli joku väittäisi kaikkein suurimpien rakkaustarinoiden alkavan aina lentokentiltä paluumatkojen alussa. Katselen tovin terminaalin edessä olevaa konetta, sen askareidensa parissa touhuavaa kapteenia ohjaamossa ja syljen viimeiset juhlanuuskat roskikseen. Lento Frankfurtiin viivästyy ainakin kolme tuntia jonkin mystisen sähkövian takia. Nyt jatketaan Generalilla.