Nuuskamatkaajan päiväkirja, osa 13/13 - Kuulemiin Brasiliasta

Halipazuippa, vielä täällä! Ei se lähtö viivästynytkään kolmea tuntia, vaan peruttiin kokonaan. Mystinen sähkövika johtui siitä, että koneeseen oli iskenyt päivän ukonilman aikana salama, ja siksi mittarit ohjaamossa olivat näyttäneet hyvinkin persoonallisia lukemia. Uusi yritys Frankfurtiin on huomenna, hotellissa nukutun yön jälkeen, iltapäivällä kello yksi. Kuuntelen mp3-soittimesta O Rappaa ja mietin São Paulon näyttävän pimeän bussin ikkunasta yöaikaan melko erilaiselta kuin päivänvalossa. Tavallaan viehättävämmältä, mutta autioutensa vuoksi myös vaarallisemmalta. Ikkunalaseja ei näy juuri missään, sillä lähes kaikkien ikkunoiden eteen on vedetty yön ajaksi metalliverho. Murehdin nuuskatilannettani, sillä jäljellä on enää neljä pussia vaille kaksi purkkia ja niillä pitäisi pärjätä Suomeen asti. Göteborgin laitan kestämään valtameren yli, mutta jos käy niinkuin pelko on, että myös Frankfurtissa on yövyttävä, alkaa tehdä tiukkaa pärjätä pelkällä vajaalla General-purkilla. Mutta ei tässä niin huonosti voi käydä, että nuuskat loppuisivat. Eihän sellainen ole nykypäivänä mahdollista...